Tänään kävin käännöstoimisto työkaverini luona vauvapuurolla. Täällä on tälläinen tapa, kun uusi tulokas syntyy perheeseen, niin sukulaiset, tutut ja naapurin naiset pyydetään vauvapuurolle. Emme tunteneet vauvan perheestä kuin isän, mutta hän halusi pyytää meitä kotiinsa. Miehet eivät saa olla mukana vauvapuurolla. Se on vain naisten juttu. Perheen isä kuitenkin vei meidät kotiinsa ja lähti hyvin pian muualle, muuten hänen olisi pitänyt maksaa joku summa talon naisille.

Vauva siinä nukkui, kun me naiset juttelimme ja osa teki keittiössä vauvapuuroa. Vauvapuuro tehtiin ohrasta ja se laitettiin isolle lautaselle, kuin täytekakku. Puuron keskelle tehtiin reikä ja reikään laitettiin sulatettua voita ja punapippuria. Paikalliset naiset söivät käsin ja dippasivat puuroa pippivoihin. Minä ja Mirja saimme lusikat. Siinä söimme ja juttelimme. Lopuksi jokainen teki puurosta niin monta pientä nyyttiä, kun toivoi perheelle lisää lapsia. Kaikki toivoivat vain yhtä, koska perheessä oli jo neljä tyttöä. Lopuksi nyytit vietiin äidin luo, joka söi ne. Ruuan jälkeen alkoi laulu ja tanssi. Tätä showta johti herttainen mummo. Voi sitä taputusta ja takapuolen heilutusta. Minä ferentsenä en pystynyt samaan, vaikka iloinen mummo opetti. Kaikilla oli hauskaa.

Tanssin päätyttyä hyvästelimme äidin ja pienen vauvan. En ollut koskaan nähnyt niin pientä lasta. Lapsi oli kyllä jo kaksi viikkoa vanha. Lapsen synnytys oli ollut hauska. Sairaalaan ei ehditty. Lapsi oli syntynyt hiippakunnan autoon melkein kodin ulkopuolelle. Ei siinä nyt enää sairaalaan lähdetty. Äiti ja vauva tuotiin kotiin. Kaikki oli kai autossa sujunut hyvin.

Hups! Nyt on ulkona jo hämärää täytyy ehtiä kotiin ennen kuin hyeenat loikkaa kuopistaan!