Kymmenen aikana täydellä autolastilla tryykäsimme hautajaisiin. Matkalla näimme miehiä suvun pellolla kaivamassa hautaa vainajalle. Hautajaispaikkaan saavuttaessa tie oli täynnä autoja ja pihapiirissä vilisi kymmeniä ihmisiä. Pihaan oli pystytetty kaksi isoa teltaa ja meille feretseille etsittiin viimeisiä istumapaikkoja. Naisilla oli oma teltta ja miehillä omansa. Omaiset istuivat arkun vieressä, joka oi peitetty kauniilla vieoletilla samettikankaalla.Hautajaisissa oli lähes tuhat ihmistä. Tuntui, että puolet Hosanan asukkaista olivat tullee hautajaisiin. Koko hiippakunnan työntekijä väki siellä ainakin oli. Vainaja oli ollut hyvin tunnettu ja arvostettu mies. Häntä olitiin usein pyydetty riitoihin sovittelijaksi.

Hautajaisssa aluksi kuoro lauloi ja evankelista piti puhetta. Ohjelman jälkeen arkku kannettiin auton lavalle ja vainajan lapset istuivat arkun viereen. Sitten lähdimme hautausmaalle. Vainaja haudattiin omalle pellolle. Ihmiset kävelivät auton perässä ääneen itkien ja huutaen vainajan nimeä. Hautauksen jälkeen luettiin vainajan historiikki, jonka jälkeen ihmiset änkesivät telttoihin syömään. Me joimme vain limut ja lähdimme kotiin. Paikalliset miehet halusivat tarjota minulle koloja, jotka ovat vehnästä paahdettuja jyviä. He halusivat nähdä ilmeeni, kun popsin niitä. Kaikilla oli niin hauskaa, kun feretse yritti jyrsiä jyviä. Sain paljon faneja.

Eilen kuulimme, että työkaverini Etwan isä oli kuollut. Tänään päätimme osallistua leksoihin. Leksot olivat vainajan kotona, jonne kokoontuu kaikki sukulaiset ja tutut viemään suruviestiä omaisille. Ajoimme autolla mäykkyistä tietä leksoihin. Auto oli aivan täynnä feretsejä ja meidän apulaisia. Leksopaikka löytyi aika nopeasti. Pihalle oli laitettu penkkejä, jossa miehet istuivat. Naiset istuivat talon sisällä, josta oli kaikki huonekalut viety pois, taulut oli käännetty väärin päin ja tilalle oli tuotu puisia penkkejä. Lattia oli täynnä eukalyptyspuun lehtiä. Vainaja oli samassa huoneessa naisten kanssa. Vain pieni lakana oli edessä. Sisälle, kun menimme apulaisemme itkivät vuolaasti ääneen päästä kiinni pitäen. Itku kesti viitisen minuuttia. Sitten alkoi tuttujen kanssa seurustelu. Kaikki surutaloon tulijat itkivät ensin muutamia minuutteja vuolaasti, niin naiset kuin miehetkin. Siitä tiesi kuka tuli surutaloon ensimmäistä kertaa.

Vainaja oli sairastellut jo jonkin aikaa. Hän oli yli kahdeksan kymppinen mies, jolla oli ollut kolme vaimoa. Kun entinen oli kuollut, hän oli ottanut uuden tilalle. Lapsia hänellä oli 21. Aika katras. Mies ja hänen perheensä olivat täkäläisiksi hyvin varakkaita. Lauantaina on sitten hautajaiset, johon myös minä osallistun. Hautajaiset järjestetään vainajan kotona ja nyt jo kylänmiehet pystyttivät pihalle telttaa. Vainaja haudataan omaan peltoon. Raportoin lauantain jälkeen enemmän hautajaisista.

Nyt lähden nuorten hostelliin tapaamaan hostellinjohtaja Davidian. Hän on hauska mies, joka on käynyt viimme syksynä Suomessakin.

Taas on perjantai ja työviikko on vierähtänyt nopeasti. Vähiin alkavat käydä päivät täällä Etiopian kuuman auringon alla. Pitääkö täältä tosiaan pian lähteä? Suurta seikkailua on jäljellä enää kolme viikkoa! Monia asioita olen täällä oppinut ja oivaltanut, monia hauskoja juttuja kokenut. Myös itsestäni olen löytänyt uusia piirteitä ja läheiset ihmiset Suomessa ovat tulleet entistä tärkeämmäksi. Joskus täytyy lähteä kauas, että näkee lähelle.

Tällä viikolla olen viettänyt aikaa kuurojen koulullulla kummilapsi Getayawukalin kanssa. Ikimuistoisia hetkiä olemme yhdessä viettäneet. Hän haluaa kaikille viittoa ja kertoa, tässä on kummitätini. Olen yrittänyt myös huomioida muita koulun pienenpiä oppilaita, että myös voisin olla tämän aikaa heidänkin kummitäti. Viereiset paikkani ovat olleet kysyttyjä ja kaikki ovat halunneet pitää kädestä kiinni. Kuurojen koulun kaksi yläluokan kampaamo-oppilasta väsäsi keskiviikkona hiuksiini pikkuletit. Ikkunan takana oli pieniä oppilaita tujottamassa, mitä tapahtuu. Nyt on aivan afrikkalainen olo! Olen yrittänyt totutella uuteen tyyliini, joka paikallisten mielestä sopii minulle erinomaisesti. Letit ovat nuorentaneet minua ainakin viisi vuotta, tiukalla olevat letit kirisivät hyvin pois alkavat simärypyt.

Käännöstoimistolla olen joutunut/saanut istua kuppilassa. Täällä oli pelottavia sähkökatkoksia ja tietokoneeseeni tuli jotain vikaa. Nyt odottelen korjaajaa. Yksin en ole kahvilassa istunut, vaan aina pöytä on ollut täynnä innokkaita ferentseen tutustujia. Hyviä ystäviä olen saanut ja toivon, että ystävyytemme kestää välimatkan. Eihän sitä tiedä, vaikka palaisin joskus takaisin. Kaikki kysyvät minulta milloin tulen takaisin? Tähän kysymykseen olen saanut vastailla.

Vähä unisen yön jälkeen kömmin aamutuimaan kuurojen koululle. Yöunet jäi vähäisiksi, kun illalla oli ihmeellinen sähköhäiriö, joka lopulta katkaisi valot koko yöksi. Ulkoa kuului hyenoiden ja muiden elukoiden sekä turvallisten yövartioiden meteli. Yövartijat pitivät majaa aivan huushollini lähettyvillä ja "paperiseinien" läpi kuuluu kaikki.

No kuurojen koululla väsymys hellitti, kun vastassa oli moni iloisia kasvoja tervehtimässä minua. Kaikki koulun oppilaat olivat kokoontuneet yhteiseen luokkaan aamunavaukseen. Oppilaan johdolla lauloimme ja opettaja piti pienen puheen. Rehtori esitteli minut innokkaille oppilaille ja kertoi, että olen Getayawukalin yksi kummi. Kaikki lapset etsivät Getayawukalia ja näytti missä hän istui. Getayawukal arasti hymyili minulle, selvästi häntä vähän ujostutti. Aamuohjelma jatkui lipunnostolla ja sitten oppilaat kipittivät luokkiinsa opiskelemaan. Minä osallistuin Getayawukalin luokan opetukseen. Hän käy 0-luokkaa ja hänen opettajanaan on herttainen kuuro nuori nainen. Tämä nainen on myös itse entinen kuurojen koulun oppilas. Ensimmäisellä tunnilla lapset piirsivät ja leikkasivat paperista kuvia. Nämä kuvat laitettiin tarkasti omien vihkojen väliin. Luokan seinälle lapset olivat tehneet perhosia ja jokainen tietenkin halusi näyttää oman perhosensa. Kauniita olivat! Toisella tunnilla luokkaan asteli hauska kuuromiesopettaja. Hän kirjoitti taululle sanoja amharaksi ja lapset vuorotellen viittoivat sanat. Lopuksi kaikki kirjoitti taululla olevat asiat vihkoihin. Viimeinen seuraamani tunti oli aika puuduttava. Pienet lapset kopioivat koko tunnin kirjasta tekstiä paperille ja opettaja kävi välillä ojentamassa kinaajia ja pulpetilla makoilijoita. Tuntien välissä lapsilla ei ollut ollenkaan taukoa ja luokkahuoneen ovi oli visusti kiinni. Olosuhteista huolimatta lapset olivat hyvin vastaanottavaisia. 

Palaan vielä iltapäivällä kuurojen koululle. En suinkaan katsomaan opetusta, vaan kampaamopuolelle. Siellä laitetaan hiuksiini pikku letit. 

Tänään kävin käännöstoimisto työkaverini luona vauvapuurolla. Täällä on tälläinen tapa, kun uusi tulokas syntyy perheeseen, niin sukulaiset, tutut ja naapurin naiset pyydetään vauvapuurolle. Emme tunteneet vauvan perheestä kuin isän, mutta hän halusi pyytää meitä kotiinsa. Miehet eivät saa olla mukana vauvapuurolla. Se on vain naisten juttu. Perheen isä kuitenkin vei meidät kotiinsa ja lähti hyvin pian muualle, muuten hänen olisi pitänyt maksaa joku summa talon naisille.

Vauva siinä nukkui, kun me naiset juttelimme ja osa teki keittiössä vauvapuuroa. Vauvapuuro tehtiin ohrasta ja se laitettiin isolle lautaselle, kuin täytekakku. Puuron keskelle tehtiin reikä ja reikään laitettiin sulatettua voita ja punapippuria. Paikalliset naiset söivät käsin ja dippasivat puuroa pippivoihin. Minä ja Mirja saimme lusikat. Siinä söimme ja juttelimme. Lopuksi jokainen teki puurosta niin monta pientä nyyttiä, kun toivoi perheelle lisää lapsia. Kaikki toivoivat vain yhtä, koska perheessä oli jo neljä tyttöä. Lopuksi nyytit vietiin äidin luo, joka söi ne. Ruuan jälkeen alkoi laulu ja tanssi. Tätä showta johti herttainen mummo. Voi sitä taputusta ja takapuolen heilutusta. Minä ferentsenä en pystynyt samaan, vaikka iloinen mummo opetti. Kaikilla oli hauskaa.

Tanssin päätyttyä hyvästelimme äidin ja pienen vauvan. En ollut koskaan nähnyt niin pientä lasta. Lapsi oli kyllä jo kaksi viikkoa vanha. Lapsen synnytys oli ollut hauska. Sairaalaan ei ehditty. Lapsi oli syntynyt hiippakunnan autoon melkein kodin ulkopuolelle. Ei siinä nyt enää sairaalaan lähdetty. Äiti ja vauva tuotiin kotiin. Kaikki oli kai autossa sujunut hyvin.

Hups! Nyt on ulkona jo hämärää täytyy ehtiä kotiin ennen kuin hyeenat loikkaa kuopistaan!