Aurinko paistaa! Ilmat täällä ovat lämmenneet ja toivottavasti sadekausi lopullaan. Eilen iltana oli valtaisa ukkonen ja satoi kaatamalla myös sähköt oli poissa monta tuntia. Onneksi "kotona" on kynttilöitä ja tehokas otsalamppu valaisee hyvin. Eilen hurauttelimme Mirjan maasturilla Hosainan keskustaan. Olipa matka! Hosainassa näitä autoja on paljon vähemmän kuin Addiksessa, joten kaikki pysähtyivät tuojottamaan ihmeellistä autoa ja siellä matkustavia valkonaamoja. Meillä oli mukana Girma, joka on Mirjan puutarhuri. Täälä on hyvä ottaa mies mukaan, kun lähtee kaupunkiin asioita hoitamaan.

Hosainan tiet, jos niitä tieksi voisi sanoa, on hyvin möykkyisiä ja välillä ei oikein tiennyt missä tie menee. Hosainassa suuntasimme ensimmäisenä uusimaan Mirjan ajokorttia. Täällä ajokortti pitää uusia kahden vuoden välein ja rahalla siitä selviää. Ei tarvitse olla lääkärintodistusta mukana. No toimisto mihin menimme oli kuin pyörremyrskyn jäljiltä, ihmettelen miten ne virkailijat löytävät sieltä papereita.  Paperit löytyivät ja sitten laukattiin toimistojen välillä, että saatiin Mirjan ajokorttiin tarpeelliset leima. Aika moista juoksutusta, yksikin virkailija olisi voinut hoitaa kaiken. Ajokortti saatiin ja sitten suunnattiin postiin. Posti oli pieni keltainen koppi, jonka sisälle vaan ängimme itsemme. Iloinen virkailijapoika toivotti meidät tervetulleiksi. Tervehdimme myös kahta muuta virkailijaa ja otimme mukaan meille tulevan postin. Pieni posti koppi oli aivan täynnä laatikoita ja kirjeitä, mietin vain miten kaikki tulee perille. Kuulemma palvelu on siellä erinomaista, vaikka järjestystä ei ollutkaan. Kiertelimme myös muutamassa pikkukaupassa katselemassa. Aina jos halusi katsoa jotain tavaraa oli lapsia aivan iholla kiinni katsomassa. Lapset isoilla ruskeilla silmillä katseli ferentsejen touhua. Mitään ei voinut tehdä huomaamatta. Jokainen liike rekisteröitiin ja varmasti kotona kerrottiin ferentseistä.

Keskusta oli hämmästyttävä paikka. Paljon pieni kauppoja joka puolella. Jokainen tavara täytyi metsästää eri putiikista. Kyllä meillä Suomessa onkin helppoa menna vain yhteen markettiin ja lähes kaikki saa sieltä. Täälä tarvitaan aikaa tarvittavien tavaroiden hankkimiseen. Onneksi minu ei tarvitse laukata kaupoissa, vaan kotiapulaiseni Amarets hoitaa kaikki ostokset. Nyt tulikin kutsu suomalaisittain syömään. Kotihengetär osaa muutaman sanan suomea ja käyttä kieltä innokkaasti.