Vähä unisen yön jälkeen kömmin aamutuimaan kuurojen koululle. Yöunet jäi vähäisiksi, kun illalla oli ihmeellinen sähköhäiriö, joka lopulta katkaisi valot koko yöksi. Ulkoa kuului hyenoiden ja muiden elukoiden sekä turvallisten yövartioiden meteli. Yövartijat pitivät majaa aivan huushollini lähettyvillä ja "paperiseinien" läpi kuuluu kaikki.

No kuurojen koululla väsymys hellitti, kun vastassa oli moni iloisia kasvoja tervehtimässä minua. Kaikki koulun oppilaat olivat kokoontuneet yhteiseen luokkaan aamunavaukseen. Oppilaan johdolla lauloimme ja opettaja piti pienen puheen. Rehtori esitteli minut innokkaille oppilaille ja kertoi, että olen Getayawukalin yksi kummi. Kaikki lapset etsivät Getayawukalia ja näytti missä hän istui. Getayawukal arasti hymyili minulle, selvästi häntä vähän ujostutti. Aamuohjelma jatkui lipunnostolla ja sitten oppilaat kipittivät luokkiinsa opiskelemaan. Minä osallistuin Getayawukalin luokan opetukseen. Hän käy 0-luokkaa ja hänen opettajanaan on herttainen kuuro nuori nainen. Tämä nainen on myös itse entinen kuurojen koulun oppilas. Ensimmäisellä tunnilla lapset piirsivät ja leikkasivat paperista kuvia. Nämä kuvat laitettiin tarkasti omien vihkojen väliin. Luokan seinälle lapset olivat tehneet perhosia ja jokainen tietenkin halusi näyttää oman perhosensa. Kauniita olivat! Toisella tunnilla luokkaan asteli hauska kuuromiesopettaja. Hän kirjoitti taululle sanoja amharaksi ja lapset vuorotellen viittoivat sanat. Lopuksi kaikki kirjoitti taululla olevat asiat vihkoihin. Viimeinen seuraamani tunti oli aika puuduttava. Pienet lapset kopioivat koko tunnin kirjasta tekstiä paperille ja opettaja kävi välillä ojentamassa kinaajia ja pulpetilla makoilijoita. Tuntien välissä lapsilla ei ollut ollenkaan taukoa ja luokkahuoneen ovi oli visusti kiinni. Olosuhteista huolimatta lapset olivat hyvin vastaanottavaisia. 

Palaan vielä iltapäivällä kuurojen koululle. En suinkaan katsomaan opetusta, vaan kampaamopuolelle. Siellä laitetaan hiuksiini pikku letit.