Huh! Eilinen päivä kului etiopialaisissa häissä. Aamulla ehtoolliskirkon jälkeen, joka kesti lähes kolme tuntia, kipitimme vaihtamaan vaatteet ja säntäsimme sulhasen kotiin. Sulhasen kotona oli jo paljon ihmisiä syömässä ja odottamassa juhlakatoksessa sulhasen tuloa. Sulhastahan siinä mekin saimme odotella reilun tunnin, mutta aika kului mukavasti ihmisten kanssa jutellessa. Kaikki halusivat tehdä tuttavuutta uuden ferentsen kanssa. Miespuoliset esittelivät ensin itsensä ja kysyivät nimeäni, seuraavassa lauseessa he halusivat heti tietää olenko naimisissa. Eräskin mies totesi, että on hyvä kun nään nämä etiooppialaiset häät, ennen kuin menen naimisiin. Sulhasen kotona oli yksi hauska mies, jolle suomalaiset naiset olivat opettaneet sanomaan: "Minä olen naisten naurattaja". Hän oli varsinainen naisten naurattaja. Sulhanen vihdoin saapui sulhaspoikien kanssa ja hänet istutettiin raikuvan laulun ja taputusten saattelemana juhlakatokseen, joka oli koristeltu mauttomilla värivaloilla ja joulukuusen koristeilla. Sulhanen siinä hetken istahti ja sitten hänet vietiin laulun saattelemana autoon, suuntana morsiammen koti. Mekin starttasimme Mirjan maasturin ja lähdimme morsiammen kotiin. Sulhasen kotona viereeni istahti herttainen pieni poika, joka hiljaa tuijotti ferentseä. Poika saatteli meidät autoon ja seuraavaksi hän olikin meitä vastassa morsiammen kotona. En tiedä miten tämä pieni poika oli sinne niin nopeasti ehtinyt. Autokyytiin ei lapsia otettu.

Morsiammen kotona sulhanen meni sulhaspoikien saattelemana hakemman morsianta. Laulun raikuessa morsiuspari sulhaspoikien ja morsiustyttöjen saattelemana istutettiin uuteen vähän hienommin sisustettuun juhlakatokseen. Myös meidät ferentset ohjattiin juhlakatokseen. Siellä me istuimme morsiusparin kanssa syömässä inseraa ja wottia juhlakatoksessa vieraiden tuijoteltavana. Oli hieman kiusallinen olo. Oli hämmentävää katsoa, kun morsiuspari ei syönyt itse, vaan sulhaspojat ja morsiustytöt syöttivät heitä. Täällä on tälläinen tapa. Myös meitä Mirjan kanssa Addiksessa syöttivät kaksi iloista naista Asser ja Romano. Toisen syöttäminen tarkoittaa, sinä olet hyvä ystäväni ja todella rakas ja tärkeä minulle. Vihdoin kaikki häävieraat saivat syödyksi! Ennen kirkkoon lähtöä morsiuspari hyvästeli vanhempansa ja kaikki itkivät vuolaasti. Minä katsoin hämmentyneenä tilannetta ja yritin ottaa itkevästä morsiusparista kuvia.

Vihdoin ja viimein kirkko kutsui. Kirkko oli aivan täynnä ihmisiä, myös sama pieni poika kipitti viereeni istumaan. Käsittämätöntä mistä pieni poika aina ilmestyi. Ensin kuoro lauloi, sitten pidettiin saarna ja vasta sitten päästiin käsiksi vihkikaavaan. Kaava oli lähes samanlainen kuin Suomessa. Hääseremonian jälkeen menimme ulos kirkon puutarhaan, jossa seuraava tunti kuluikin valokuvatessa. Hääväki odotti morsiusparin valokuvauksen ajan ja seurustelivat keskenään. Valokuvaus huipentui morsiusparin sädetiukkuihin ja pieneen ilotulitukseen, lisäksi morsiusparin päälle ruiskutettiin purkillinen tekolunta. Aika ihmeellinen tapa! Näin tehdään joka häissä. Tekolumiruiskutuksen jälkeen morsiuspari leikkasi hääkakun ja hääkakkua jaettiin niin, että ihmiset saivat ottaa käsin palan kakkua yhteiseltä lautaselta. Lautanen tuotiin ensimmäisenä ferentseille, mutta kauniisti kieltäydyimme hääkakusta. Kakun jälkeen vielä laulettiin ja tanssittiin, sitten hääpari lähti sulhasen kotiin, jossa juhlat jatkuivat. Olimme tässä vaiheessa jo niin poikki, että luovutimme ja lähdimme kotiin. Koko päivä tässä vierähti. Häissä oli paljon ihmetyksen aihetta. Ihmiset kysyivät minulta mitä pidän häistä ja haluaisinko etiopialaiset häät. Vastasin, en kestä tätä hallittua hääkaaosta, olisin jo ihan poikki ennen kuin vihkitilaisuus kirkossa alkaisi ja en kestäsi katsoa omaa häävideotani. Häissä oli ainakin kolme videokameraa, jotka rekisteröivät kaiken. Kameramiehet kuvasivat morsiuparia liian läheltä. En  kestäisi koskaan katsoa omaa häävideotani, kasvoni peittäisivät koko töllöruudun. Nyt tuli nähtyä etiooppialaiset häät.