Nyt on sitten muutaman päivän ajan käyty naapureissa ja muilla tuttavilla syömässä mäskäl-aterioita. Härkää eri muodoissa on popsittu. Nyt ei tee lihaa mieli vähään aikaan. Talon emännät olivat loihtineet pöytään monenlaisia herkkuja ja tietysti parasta, kun ferentset tuli syömään. Suosikikseni tuli valebanaanipuun lehdistä valimistettu cotsone. Tämä ja itsetehty juusto veivät voiton.

Etiopiassa olen tavannut rouva rakkauden. Hän vierailee kodissani kolmesti viikossa huusholleeraamassa. Ihailen hänen työtään. Amarets hän on nimeltään. Vaikka hänellä on kaikenlaista ikävää tapahtunut (esim: oma lapsi hukassa edelleen) hän iloisella ja ahkeralla olemuksellaan tuo valoa jokaisen päivään. Nyt kuuntelin aivan mykistyneenä rouva rakkauden mäskälin viettoa. Hänen perheensä oli kasannut kaikki rahat, että saatiin härkä ja muut mäskäl-herkut ostettua. Rouva rakkauden tekemiä herkkuja sai nauttia myös muutamat köyhemmät naapurit, joilla ei ollut varaa ostaa lihaa. Rouva rakkaus ja hänen miehensä luo oli lisäksi tullut eräs mies kysymään töitä ja lainaamaan rakaa lihan ostoon. He olivat antaneet joitain maatilan töitä miehelle ja antaneet hänelle rahaa. Mies sai ostettua mäskäliksi vuohen perheelleen. Täkäläiset sanovat, että jos mäskälinä ei syö lihaa niin ihminen on kuin kuollut. Paineita on lihan hankinnassa! Lisäksi etiopiassa on noussut hirvittävästi elintarvikkeiden hinnat. Kuulemma koskaan ei ole ollut ruoka näin kallista. Ihmisten palkat eivät kuitenkaan ole nousseet ja harvalla vain on töitä kodin ulkopuolella. Rouva rakkaudelta on paljon opittavaa, häne nöyrästä ja iloisesta asenteesta elämään. On ilo, että olen saanut juuri hänet kotihengettärekseni.