Päivät täällä Afrikan maalla kuluvat nopeasti. Päivässä ei ehdi muuta kuin käydä käännöstoimistolla kirjoittamassa ja illalla lenkkeilemässä. Seitsemän jälkeen ei tee mieli enää mennä ulos. Täälä meidän alueella, kun liikkuu niitä hyeenoja. Juttelimme yövartioitten kanssa ja he kertoivat, että minun perässäni oli yhtenä iltana köpsytellyt iso hyeena. Onneksi en katsonut taakseni, muuten olisin saanut kohtauksen. Joka ilta kun menee nukkumaan saa kuunnella hyeenojen valtaisaa ulvontaa. En ole koskaan aikaisemmin kuullut sellaista ulinaa. Myös lähimaastossa voi tarkkailla näiden elukoitte ulostetta, joka on aivan valkoista. No se noista hyeenoista!

Tänään yritin ahertaa käännöstoimistolla, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Käytän kahden iloisen ja sosiaalisen naisen Itvan ja Destan työhuonetta. Molemmat naiset olivat töissä ja jutteluksihan tuo aika meni. He halusivat kertoa perheestään, suvustaan ja Etiopiasta sekä kuulla millaista on Suomessa. Naisilla on tosi hyvä huumori ja me nauraa käkätettiin niin, että muista toimistoista tuli väki katsomaan mitä täällä tapahtuu. Itva halusi kutsua minut kotiinsa Mäskälinä (joka on Hosainassa suuri ristin juhla, silloin kaikki syövät lihaa. Tämä päivä voi olla vuodessa köyhillä ihmisillä ainut päivä, jolloin he saavat lihaa). Kutsun otin iloisesti vastaa. Mäskäliin on kyllä vielä aikaa melkein kaksi viikkoa, mutta ihmiset täällä puhuvat jo juhlasta ja siitä mistä hankkivat lihaa.

Tänään kotihengettäreni Amarets oli hyvin surullinen ja kertoi, että hänen 11-vuotias poika on ollut kadoksissa toukokuusta lähtien. Perhe on tehnyt katoamisilmoituksia ja radiossa on kuulutettu poikaa. Toiset hänen lapset ovat jakaneet pojan valokuvia, mutta poikaa ei ole löytynyt. Joku oli pojan nähnyt kyllä pohjois-etiopiassa. Sukulaiset olivat lähteneet poikaa hakemaan, mutta eivät olleet löytäneet. Nyt perhe toivoo, että poika olisi vielä hengissä, voisi hyvin ja löytyisi. Tälläisiä tarinoita täällä kuulee paljon. Useimmasta perheestä, joku perheenjäsen on kadoksissa. Tämä kyllä hämmästyttää! Toinen hämmästyttävä asia on, että miten nämä täkäläiset ovat vielä hengissä. Ihmiset hakevat juomavetensä likaisista lätäköistä. Kysyin Mirjalta ihmeissäni, että kai ihmiset edes keittää juomavetensä. Kuulemma eivät keitä, puut maksaisivat liikaa. Ihmeen terveitä ja sisukkaita nämä Etioopialaiset ovat. Joka päivä saa olla kyllä onnellinen, että on syntynyt Suomeen. Köyhinkin suomalainen on rikas etiopiassa ainakin taloudellisesti.