Viikko on vierähtänyt siitä, kun pääsin valloittamaan Etiopiaa. Pieniä mutkia oli alkumatkalla. Frankfurtissa oli koneen vaihto. Helsingistä lähtenyt kone oli jo valmiiksi myöhässä ja vaihtoaikaa oli noin 20 minuuttia.Vaikka juostiin silti emme ehtineet. Näimme vain koneen perävalot. Onneksi en ollut yksin, vaan Mirja oli matkaseuranani. Frankfurtin lentokenttä tuli kyllä tutuksi, jouduimme odottelemaan siellä lähes 12 tuntia. Lensimme loppumatkan Ethiopian airlinesillä ja yöllä. Sain aika hyvin koneessa nukuttua, heräsin vain kerran iloisen etiopialainen stuertin herättelyyn. Kahvia ja teetä olisi ollut tarjolla. Katsoin vain unisesti häntä ja käänsin kylkeä. Aamulla olin pirteänä Addiksen kentällä, onneksi maahantulo sujui ongelmitta ja matkatarvaratkin saimme samassa kyydissä. 

Addis Abeba on puhutteleva kaupunki. Vaikka mihin menet, et koskaan tee matkaa yksin. Ihmisiä ja mitä ihmeellisimpiä kotieläimiä (lehmiä, lampaita, kanoja, kukkoja, aaseja jne.)on tiellä tekemässä matkaa. Myös autojen hurjaan liikenteeseen oli aluksi tottumista. Lähetit ovat hyviä ja kokeneita kuskeja. Itselläni olisi ollut siinä liikenteessä kyllä ajamista. Viisi päivää vietin Addiksessa. Noina päivinä harjoittelunohjaajani Mirjan kanssa hoidimme käytännön juttuja ja hankimme tarvittavia tavaroita Hosainaan. Sain myös tutustua Mirjan ystäviin, jotka asuvat Addiksessa. Vierailimme kahdessa etiopialaisessa kodissa ja lounastimme iloisten naisten Asserin ja Romanon kanssa ravintolassa. Söin Addiksessa kaksi kertaa inseraa ja vottia, jotka ovat paikallisia ruokia. Insera on hapan leipä, joka muistuttaa lättyä tai tiskirättiä ja votti on usein tulista lihakastiketta. Vottia laitetaan inseran päälle ja siitä sitten vaan käsin popsimaan. Aluksi käsillä syöminen tuotti hankaluuksia, olin yltäpäältä votinssa ja paikallisista näytin tosi hauskalta. Nyt jo tämän ruuan syönti sujuu paremmin.

Lauantaina aamuvarhaisella lähdimme Mirjan kanssa tänne Hosainaan. Heidi ajoi meidän perässä omalla maasturillaan auto täynnä hosainalaisia, kuurojen koulun opettajia sekä kaksi pientä lasta sekä heidän lastenhoitajansa. Tämä lastenhoitaja oli korkeintaan 10-vuotias. Suomessa hänelläkin olisi ollut mukana oma lastenhoitaja. Tämä pieni lastenhoitaja hoiti hyvin 3-vuotiasta ja noin vuoden ikäistä lasta. Lapsen tuli syötettyä ja nukutettua. Matka Hosainaan oli värikäs. Maisemat olivat kauniita ja kaikkialla on hyvin vihreää. Näin aitoja afrikkalaisia heinäkattoisia savimajoja ja valebanaanipensaita. Tie kulki vuorilla, joten maisemat olivat hieno. Maisemien ihailua haittasi hieman se, että oli aika kostea ilma ja me ajoimme pilvessä. Tien varrella oli paljon ihmisiä, suurin osa oli menossa torille myimään tai ostamaan tavaraa. Monella kukijällä oli elävä kana/kukko/lammas kädessään. Myös Etiopian tulvat näkyivät teiden varsillä. Yhdessä kohdassa oli molemmille puolille pelto muodostunut järvi tulvavedestä. Huomasin, että myös monien ihmisten kodit olivat käsineet tulvassa. Tulvista huolimatta ihmiset iloisesti hymyilivät ja heiluttivat kättä firentseille (ulkomaalaisille).

Lauantaina saavuimme tänne Hosainaan, jossa oli myös satanut paljon, mutta tulvat eivät näy täällä. Näin uuden kotini, kiva ja kodikas. Aluksi luulin asuneeni siellä yksin, mutta ensimmäisenä yönä kuulin jonkun kolahduksen. Luulin, että yövahdit siellä pitävät meteliä ja jatkoin unia. Aamulla herätessäni huomasin, että pöydällä olleet pistaasipähkinät oli kadonneet ja arvelin rotan käyneen kylässä. Asensimme Mirjan kanssa rotanloukun. Rotta tuli taas seuravanakin yönä kyläilemään, söi eväänsä ja lähti. Emme saaneet häntä kiinni. Puutarhurini Getatse viritti rotanloukkuja ja yritti selvittää mistä öinen vieras tulee.Yhden oven teen laitettiin lautaa ja seinää paikattiin, mutta rottapa tuli vielä viime yönäkin. Nyt se kyllä jäin loukkuu. Saa nähdä oliko hän ainoa vieras, vai onko toisia vielä tulossa.Mielenkiintoinen vieras.

Paikalliset varoittavat, nyt pitää olla tarkkana veden kanssa, koska vedet ovat sekoittuneet tulvissa. Minun kotiapulaiseni Amarets kertoi, että jotkut ihmiset ovat sairastuneet juodessaa vettä, että ovat kuolleet kolmen päivän sisällä. No onneksi Amarets keittää ja suodattaa minun juomaveden. Nyt ainakin vielä olen voinut hyvin. Yritän jatkossa kirjoittaa kuulumisia useammin. Voikaa hyvin!