Kymmenen aikana täydellä autolastilla tryykäsimme hautajaisiin. Matkalla näimme miehiä suvun pellolla kaivamassa hautaa vainajalle. Hautajaispaikkaan saavuttaessa tie oli täynnä autoja ja pihapiirissä vilisi kymmeniä ihmisiä. Pihaan oli pystytetty kaksi isoa teltaa ja meille feretseille etsittiin viimeisiä istumapaikkoja. Naisilla oli oma teltta ja miehillä omansa. Omaiset istuivat arkun vieressä, joka oi peitetty kauniilla vieoletilla samettikankaalla.Hautajaisissa oli lähes tuhat ihmistä. Tuntui, että puolet Hosanan asukkaista olivat tullee hautajaisiin. Koko hiippakunnan työntekijä väki siellä ainakin oli. Vainaja oli ollut hyvin tunnettu ja arvostettu mies. Häntä olitiin usein pyydetty riitoihin sovittelijaksi.

Hautajaisssa aluksi kuoro lauloi ja evankelista piti puhetta. Ohjelman jälkeen arkku kannettiin auton lavalle ja vainajan lapset istuivat arkun viereen. Sitten lähdimme hautausmaalle. Vainaja haudattiin omalle pellolle. Ihmiset kävelivät auton perässä ääneen itkien ja huutaen vainajan nimeä. Hautauksen jälkeen luettiin vainajan historiikki, jonka jälkeen ihmiset änkesivät telttoihin syömään. Me joimme vain limut ja lähdimme kotiin. Paikalliset miehet halusivat tarjota minulle koloja, jotka ovat vehnästä paahdettuja jyviä. He halusivat nähdä ilmeeni, kun popsin niitä. Kaikilla oli niin hauskaa, kun feretse yritti jyrsiä jyviä. Sain paljon faneja.